Elokuvajuhlat sivusto

Olen ollut jonkin asteinen filmifriikki ihan pienestä pitäen. Innostuin alun perin elokuvien katselusta jo silloin, kun osasin hädin tuskin edes puhua. Hassua on se, etten muista ensimmäisestä elokuvakokemuksestani sitä, mikä pätkä oli kyseessä. Sen sijaan mieleeni on painunut elävästi popcornin tuoksu, salin hämärä tunnelma ja penkkien uskomaton pehmeys. Muistan säikähtäneeni hieman valojen sammuessa, mutta kokemuksesta ei todellakaan jäänyt traumoja, sillä halusin takaisin elokuviin heti tilaisuuden tullen! Ikävä kyllä tuossa vaiheessa lastenelokuvia julkaistiin vielä suhteellisen harvoin, joten katsomiselämykseni rajoittuivat pitkälti ainoastaan Pikku kakkoseen. Elokuvallisemmasta kerronnasta sain nauttia ainoastaan eeppisen Maailman ympäri 80 päivässä -piirretyn myötä.

Nykyisin käyn elokuvissa aina, kun ohjelmistossa suinkin on jotain katsomisen arvoista. Valitettavasti näin on viime vuosien aikana tapahtunut yhä harvemmin ja harvemmin. Siksi palaankin omien elokuvasuosikkieni pariin kerta toisensa jälkeen. Olen rakennuttanut myös kotiini pienen elokuvateatteria muistuttavan lisähuoneen, jossa elokuvien katsominen on todellinen nautinto. Ikävä kyllä kaiken kiireen keskellä ennätän katsoa nykyisin ainoastaan pari elokuvaa kuussa.

sivuston-yllapitaja

Kuva otettu BAFICI-elokuvajuhlilla

Elämäntapana elokuvat

Rahavarojen salliessa pyrin aina suuntaamaan jollekin filmifestivaalille. Olen viettänyt aikaa muun muassa Argentiinassa, joten olen vieraillut useampaankin otteeseen niin Buenos Airesissa huhtikuussa järjestettävillä BAFICI-elokuvajuhlilla kuin Mar Del Platan marraskuisilla filmifestivaaleillakin. Tutuksi on tullut myös Chilen Valparaison festivaali.

Elokuvat ja niiden katsominen ovat minulle suoranainen elämäntapa, joten on ensiarvoisen tärkeää, että myös puolisoni jakaa kiinnostukseni elokuviin. Kuinka ollakaan, tapasimme aikoinaan mieheni kanssa juuri elokuvateatterissa. Huvittavinta ensikohtaamisessamme on se, että päädyimme samaan saliin, sillä hän osti itselleen vahingossa lipun väärään elokuvaan!

En työskentele itse elokuva-alalla, vaikka näyttelijäksi pääseminen olikin yksi nuoruudenhaaveistani. Kun teatterikorkeakoulun ovet eivät kuitenkaan auenneet edes viidennellä yrittämällä, päätin hankkia itselleni jonkun järkevän ja porvarillisen ammatin. Kauppakorkeakoulu tuntui järkevältä vaihtoehdolta ja pääsin kuin pääsinkin sisään toisella yrittämällä, luettuani kauppatieteitä aluksi vuoden verran avoimessa yliopistossa. Luulen, että pidemmän päälle asiat menivät juuri niin kuin pitikin, sillä olen myöhemmin miettinyt useaan otteeseen sitä, että lavakarismani olisi tuskin riittänyt kovinkaan pitkälle. Nykyisin olen todella tyytyväinen työhöni markkinoinnin parissa Moneysitella.

Työskentelin ennen Suomeen palaamista muutaman vuoden ajan Espanjassa ja Italiassa ja matkustin aina tilaisuuden tullen jollekin eurooppalaiselle festivaalille. Etelä-Euroopan vuosinani istuin leffassa jatkuvasti, sillä rakastan nimenomaan italialaisia ja espanjalaisia elokuvia. Jokin tuossa etelämaalaisessa melodramaattisuudessa vetoaa minuun, vaikka itse olenkin suomalaiseen tapaan varsin pidättyväinen tunneilmaisussani. Elokuvat antavat minulle mahdollisuuden kohdata tunteita, joita on todellisuudessa pystyisi tuomaan esiin tai käsittelemään.

Elokuvamatkalle Viroon

Viime vuosina olen kiinnostunut poikkeuksellisen paljon Itä-Euroopassa järjestettävistä elokuvajuhlista. Muun muassa piskuinen Viro on kunnostautunut ihailtavalla tavalla elokuvajuhlien saralla. Ottaen huomioon, että kyseessä on ainoastaan noin 25 vuotta sitten itsenäistynyt valtio, on huimaavaa, kuinka monipuoliseksi Viron taideskene on muovautunut. Ehkä omalta osaltaan asiaa selittää se, että neuvostovallan aikaan tilaa vapaalle taiteelliselle ilmaisulle ei ollut, ja pinnan alla kyti valtava halu taiteentekemiseen kotimaassa ilman ideologisia rajoitteita tai pakotteita.

Nykyisin Virossa järjestetään vuosittain peräti kuusi erilaista elokuvafestivaalia, jotka tarjoavat elämyksiä laidasta laitaan. Viron elokuvajuhlat eivät keskity pelkästään pääkaupunkiin Tallinnaan, vaan niitä järjestetään lisäksi Tartossa, Pärnussa sekä Haapsalussa. Tarjolla on elokuvia myös valtavirtaviihteen ystäville, sillä muun muassa Pärnussa keskitytään nimenomaan antropologisiin ja dokumentaarisiin elokuviin. Myös Tartossa pidetään antropologisiin ja etnografisiin elokuviin keskittyvä festivaali ja Tallinnassa järjestetään lisäksi dokumentteihin keskittyvä DocPoint. Lisäksi myös kauhuelokuville ja romanttisille pätkille on omat katselmuksensa. Olenkin matkannut Viroon jo useamman kerran nimenomaan elokuvajuhlien perässä ja samaa suosittelen lämpimästi kaikille muillekin!