Ajankohtaista

Huom! Filmihullun 3/08 teemana on elokuvakerhojen nykytila Suomessa!

Elokuvakopioista ja elokuvakirjallisuudesta Sodankylässä 2008

Sodankylän elokuvajuhlilla julkistettiin perjantaina 13.6.2008 ensimmäinen osa Filmihullun "kootuista", Liken kustantama teos FILMIHULLU - Vuodet 1968-1978. Kyseessä on 332-sivuinen järkäle, johon on valikoitu parhaita paloja Filmihullun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä. Kirjan ovat toimittaneet Peter von Bagh, Eero Tammi, Lauri Timonen ja Sakari Toiviainen.

Samassa yhteydessä julkistettiin seuraava elokuvakopioita koskeva vetoomus, jonka ovat allekirjoittaneet Peter von Bagh ja Risto Jarva seura.

VETOOMUS ELOKUVAKLASSIKOIDEN ESITTÄMISEN PUOLESTA

Elokuvakulttuuri on armottoman kovilla nykyaikaisessa mediamyllerryksessä. Elokuvan perinteen tuntemus on katoamassa. Elokuvakulttuurin toimijoiden mielipidekyselyissä ja arvioissa on yksi ongelma noussut traagillisen keskeiseen asemaan: maasta ovat kadonneet elokuvan klassikot, sellaiset vanhemmat elokuvat, jotka elokuvakerhoissa ja elokuvan kulttuuritilaisuuksissa voisivat syventää katsojakunnan tietämystä. Tämän lisäksi monet uudemmatkin filmit ovat nopeasti samassa tilanteessa, sillä elokuvilla ei enää ole uusintakierroksia. Niiden tie on kerrasta poikki, eikä digitaalisten kuvien ylenpalttinen runsaus tee tilanteesta laadullisesti lohdullisempaa. Elokuvat elokuvina ovat poissa ulottuviltamme.

Vetoamme opetusministeriöön, kulttuurin asioiden korkeimpaan elimeen, tämän tärkeimmän epäkohdan korjaamiseksi. Ratkaisun ytimessä ovat ensi-iltojen jälkeen maahan jääneet tuhannet kopiot, jotka on tallennettu Kansalliseen audiovisuaaliseen arkistoon, entiseen Suomen elokuva-arkistoon. On olemassa paljon kopioita, jotka eivät tällä hetkellä ole käytettävissä, joukossa sellaisiakin, jotka on nimenomaan aikanaan ostettu arkistoon kerhoja palvelemaan. Tilanteen korjaaminen edellyttää esimerkiksi seuraavia asioita:

- potentiaalisesti käyttökelpoisten, elokuvan historian kannalta olennaisten filmikopioiden luettelon tekoa

- esitysoikeuksien tai jatko-oikeuksien, täsmällisenä kosketuspintana elokuvan kulttuuriesitykset, kartoittaminen ja hankinta

- kopioiden kunnostaminen tähän tarkoitukseen

Koska elokuva-arkistolla ei nykyisellään, muiden tehtäviensä vuoksi, ole resursseja edellämainittuihin toimiin, suunnitelma edellyttää "korvamerkittyä rahaa". Se on pientä luokkaa verrattuna siihen ajatukseen, että jostain löytyisi haviteltu määräraha uusien klassikkokopioiden teettämiseen. Uusien kopioiden ostaminen maassa jo olevien ja suhteellisen hyväkuntoisten rinnalle edustaa ajattelua, joka kuuluu enemmän kansan- tai hölmöläissatuihin kuin järkevän suunnittelun maailmaan.

Edelliseen liittyy myös kopioiden saattaminen mahdollisimman helposti esitettävään kuntoon, ja edelleen esitysmahdollisuus myös sellaisissa teattereissa, joissa on vain yksi projektori. Elokuvat olisi voitava esittää yhdellä projektorilla ilman kelanvaihdoksen aiheuttamaa taukoa.

Tämä esimerkkinä moninaisista "pienistä" käytännön asioista jotka ovat suuria koko elokuvakulttuurin alasajonperuuttamisen kannalta. Näihin voi lisätä uusien kotimaisten elokuvien tilanteen: niitä rahoitetaan kalliisti, ja nykyisin nekin pääsevät katoamaan näkymättömiin. Niille pitää organisoida jatkoesitysoikeudet ja taata pidempi elämänkaari. Näin myös kulttuurivientihankkeilla olisi enemmän ammuksia. On tärkeää, että suomalaiselokuvista jäisi edes yksi kopio automaattisesti elokuvakerhojen haltuun. Tällöin elokuvat olisivat nähtävillä myös ensi-iltakierroksen jälkeen useiden vuosien ajan.

Allekirjoittaneet:
Peter von Bagh
Risto Jarva -seura ry.