SEKL 50 vuotta -juhlaseminaari

Rauno Lipponen

Arvoisat ystävät. Viimeisimpänä Suomen elokuvakerhojen liitossa palkkaa nauttineena työntekijänä... 1983 tulin työntekijäksi ja palvelin talossa seuraavat 10 vuotta. Kaikki se, mitä täällä on alustuksissa puhuttu, lankesi syliin hedelmällisellä tavalla ja määrällisesti liiallisella tavalla. Niitä neuloja pantiin kartalle ja meillä oli minun aikanani 80-luvulla ja 90-luvun alussa 276 kerhoa. Niistä suurin osa oli 16-millisiä; semmoistahan ei enää ole olemassakaan. Se määrä oli jo aivan liikaa niin pienelle ry:lle, jossa ei ollut kuin viisi työntekijää. Se oli aivan valtava, haastava työ. Olen onnellinen, että olen saanut 10 vuotta palvella niin loistavaa aatetta kuin elokuva-aate on. Silloin kun poliittisista ja taloudellisista syistä elokuvakerhojen liitto päätettiin tietyillä tahoilla lopettaa, niin se lopetettiin 90-luvun laman aikana, sille me emme voineet mitään.

Täällä on muisteltu 60- ja 70-lukua. 80-luku oli todellakin se laajentumisen aika ja raa'an työnteon aika. Silloin meillä oli jatkuvasti 200 kerhoa, joita piti palvella. Oli 35 mm:n kerhot ja 16 mm:n kaitaelokuvakerhot. Näille tuli sitten pieniä sisarkerhoja, jotka esittivät lastenelokuvaa. Määrä oli aivan valtava. Monta kertaa ohjelmasihteeri Jaana Larmon - myöhemmin Sepän - kanssa tuskailtiin, että jaksetaanko tässä, mutta pakkohan se oli jaksaa. Se oli ihanaa aikaa tehdä töitä.

Tulin Suomen elokuvakerhojen liiton hallitukseen 1979. Ennen sitä hallituksessa olivat kommunistit, ja niitä oli kahta sorttia, enemmistöläiset ja stallarit, sitten oli kepulaiset ja oli jopa kokoomuslaisia, ennen kuin he keksivät tämän Prisma-systeemin. Minun hallitusaikanani kaikki ajettiin pois, kokoomuslaiset ensin pois, ja sitten kepulaiset pois. Sinne jäi ainoastaan kahdensorttisia kommunisteja ja demarit. Niiden kanssa piti sitten talostella.

1984 tapahtui suunnanmuutos ohjelmistovalinnoissa. Siihen asti oli suosittu neuvostoelokuvaa, nimenomaan koska sitä sai sieltä. Sitten päätettiin, että tehdään kartta selväksi ja kaikki hyvä elokuva, olipa se maasta mistä hyvänsä, ja niin me teimme 1986 laajan elokuvaluettelon, ja siinä ei enää politiseerata. Sitten sain minäkin kuulla kunniani ja minut tuomittiin oikeistolaiseksi sen jälkeen. Olin töissä liiton viime vaiheisiin. Tietyistä taloudellisista ja muista syistä johtuen pula-aikana tämä systeemi lakkautettiin. Sitä yritetään nyt uudestaan, ja on ilo nähdä, että teitä joihin olin silloin puhelinyhteydessä, on edelleen paikalla. Haluan kiittää meidän kunniapuheenjohtajaamme Aito Mäkistä. Hän uskollisesti aina auttoi minua, pikkupoikaa silloin. Kiitos teille.