SEKL 50 vuotta -juhlaseminaari

Velipekka Makkonen

Seuravassa vähän muisteluksia 60-luvusta, siitä miten puolivahingossa jouduin mukaan tähän elokuvakerhohommaan. Olin aloittanut filmihulluuden julkisesti 1960 kirjoittelemalla, ja siinä yhteydessä kävin korkeakoulua yliopiston kuppilassa, jossa tutustuin kaikenlaisiin mielenkiintoisiin ihmisiin, mm. hyvin moneen silloiseen elokuvahulluun. Oli joitakin minua vähän nuorempia; Peter von Bagh ilmestyi Helsinkiin vähän minun jälkeeni.

Oli Akateeminen filmikerho, jonka toiminta oli mennyt lamaan, se ei järjestänyt enää esityksiä. Muutaman hengen porukalla ajateltiin, että se pitäisi elvyttää uudestaan, siinä oli mm. Ilkka Saulo. Mietittiin tätä, ruvettiin toimeen, tilattiin leffat itse - silloin ei ollut SEKLin tilauspalvelua - pantiin Ylioppilaslehteen ilmoituksia ja saatiinkin paljon porukkaa kasaan. Meidän mielestämme uutta oli se leffaohjelmisto - että se ei ollut niinkään taide-elokuvapainotteista vaan silloin otettiin Sirkiä, Raoul Walshia, ranskalaista uudempaa elokuvaa, siis uutta aaltoa. Ikään kuin mielestämme oltiin uudistamassa tätä elokuvakerhotoimintaa ohjelmistopohjalta ja saatiin muutamaksi vuodeksi ihan kelpo yleisövastauskin. Meillä oli sellainen uusi esitysmuoto, että eräänä kesänä järjestimme kesäkinon Elyseehen. Kun Elyseen normaaliohjelmisto lopetettiin klo 23, niin meillä alkoi kesäohjelmisto yönäytöksinä, olikohan ne nyt joka toinen viikko. Ja sielläkin oli ihan kohtuullisesti väkeä. Kolmas uusi muoto oli silloisen kansainvälisen ylioppilasklubin eli HIFSCin kanssa yhteistyönä järjestettävä kesäkinomuoto. Tällä tavalla mielestäni aika ennakkoluulottomasti hoidettiin tätä elokuvakerhotoimintaa. Me otimme sitten keulakuvaksi Petterin, joka johti suurpiirteisesti, niin kuin hänellä on tapana. Me muuthan sitten tietysti hoidettiin käytännön työt, esittelyt, käännettiin itse kansainvälisistä elokuvalehdistä, joskus kirjoitettiin itsekin. Tällä tavalla pantiin mielestämme elokuvakerhotoimintaa uuteen uskoon.

Siinä sivussa sitten luiskahdin jopa SEKLinkin kuvioihn mukaan. Minut valittiin mielestäni vahingossa hallitukseen ja erityisten junailujen seurauksena jouduin peräti puheenjohtajaksi, eikä se ei ollut minulle mikään suuri menestys. En kauhean lämpimästi muistele sitä puheenjohtajakauttani, mutta joka tapauksessa tällaistakin tuli tehdyksi. Sen jälkeen olen lähinnä vain sivusta seurannut SEKLin toimintaa. Kylläkin avustamalla yhdessä vaiheessa hyvin aktiivisti Projektio-lehteä, silloin kun se oli uudestaan herätetty. Esimerkiksi Lipposen Rauno värväsi minua hyvinkin paljon kirjoittelemaan sinne.

Tässä on lyhyesti sanottuna elokuvakerhourani. Kirjoittanut olen jatkuvasti ja sitä teen edelleenkin, nyt eläkeläisenä. Minusta on ollut lämmintä seurata, että elokuvakerhotoimintaa tällä hetkellä hyvinkin aktiivisesti herätetään vielä uudestaan henkiin, ja jälleen on keksitty uusia muotoja. Arkadin on yksi niitä edelläkävijöitä, jotka järjestävät kansainvälisiä elokuvaviikkoja yhteistyössä eri orgaanien kanssa. Tästä olen hyvin tyytyväinen, ja tästä on minusta hyvä jatkaa. Tämä oli muistelukseni aiheesta.

Sakari Salko: Kiitos Velipekka. Mainitsit Ilkka Saulon, sekä nostit esiin Raoul Walshin ja Douglas Sirkin. Yksi elokuvakerholiikkeen voimapisteitä tässä maassa on toiminut Lahdessa, josta poikivat mm. Pertti Lumirae, Saulo, Kari Laapotti, Mika Suvioja ja monet muut. Ja juuri lahtelaiset elokuvakerhot toivat Cahiers du Cinéman viitoittamaa tietä vanhat Hollywoodin B-elokuvat, genre-elokuvat suomalaisen elokuvakerholiikkeen ulottuville. He ovat tehneet paljon, myöhemmin se on ollut kaikille itsestään selvä asia, mutta Saulolta ja kumppaneilta tämä ranskalaisten vanha poimiva linjaus tuli, nostettiin tuolta kumpujen yöstä vanha Hollywoodin studiotuotanto myös taiteen Pantheonille.